KOLME PÄIVÄÄ ja sitten asutaan uudessa kodissa! Tänään aloitettiin kunnolla tavaroiden vieminen. Nyt täällä on tyhjää ja outoa. Koen olevani lähestulkoon hyödytön. Mies sanoi, että olen pakannut yllättävän paljon. Hmm... ehkä.
Miehen kantaessa ystävänsä kanssa tavaroita pakettiautoon, pyörin ympäri asuntoa ja koitin helpottaa kantamista parhaani mukaan. Kun pojat lähtivät pakulla kohti uutta taloa, minä kaaduin sänkyyn tirsoille. Nousin ylös kolmisen tuntia myöhemmin. Mies vei uuden satsin muuttotavaroita. Minä ahdistuin, otin Opamoxin.
Tällä ahdistuskerralla ei tarvinnut soittaa miehelle. Koiran silittely oli uskomattoman rauhoittavaa. Rauhoutuin niin paljon, että pääsin koneelle purkamaan ajatuksia. Kohta varmaan Opamox tuo unta palloon. Ainakin saa tänä yönä nukuttua. Herääminen onkin asia erikseen...
Parasta päivässä:
Karamelli nukahti syliin ja tuhisi siinä melkein puoli tuntia! Aaaawwww
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti