Selvisin viikonlopusta!

Pakko raportoida viime viikonlopun kulusta! Aikaisemmissa teksteissähän ahdistelin yksin jäämistä edellisenä viikonloppuna. Nyt haluan muistuttaa itseäni, että hyvinhän se yksinolo sujui! Tosin, en mä loppujen lopuksi ollut hirveästi yksin. Veljet pitivät huolen minusta <3 Perjantaina mentiin katsomaan Red. Bruce Willisin tähdittämä toiminta/komedia elokuva. Ihan jees, kompromissielokuva naisille ja miehille. Tosin katsomo oli aika miesvoittoista. Ennen elokuvaa ehdittiin ottaa yhdet lonkerot. Kivaa kun nuorimmainenkin pikuveli on nyt 18! Pari vuotta minua nuoremman veljen, Pasin, kanssa välit ovat olleet avoimet nyt noin vuoden verran. Tästä uudesta keskusteluyhteydestä olen nauttinut kovasti ja saan vihdoin toteuttaa isosiskon roolia. Nuorimmainen veli ei ole vielä liiemmin uskaltanut sanaista arkkuaan avata, mutta eiköhän aika ja alkoholi tee tehtävänsä ;)

Lauantai-iltana käytiin huoltamokahvilla ja päädyttiin lopulta mun luokse katsomaan Vedetään hatusta. Ostamani herkut menivät mukavasti kolmestaan jaettuna, ja jäipä niitä ylikin! Pojat viihtyivät niin hyvin, että lopulta jouduin vihjailemaan meikäläisen nukkumaanmenoajasta. Näinpä minulle ei jäänyt yhtään aikaa ahdistua itsekseni kotona. Sain suoraan mennä sänkyyn veljien lähdettyä. Sunnuntaina puolestaan piti tietenkin mennä isänpäiväkahville. Keksin ottaa Karamellin (koira) mukaan keksimään vanhemmille päänvaivaa. Tämä kannatti! Vanhemmat eivät ehtineet tehdä ristikuulustelua elämästäni ja minä pelasin Pasin tuomaa pleikkaripeliä.

Kuva: tassutellen.fi

Keskusteluista veljien kanssa minua jäi mietityttämään miten erilaisia selviytymiskeinoja minulla ja Pasilla on. Pasi osaa sanoa kärkkäästi takaisin, jos häntä ärsytetään. Hän osaa antaa asioiden tulla ja mennä, eikä jää märehtimään niitä (kuten minä). Hän on kohdannut asioita, joiden edessä minä olisin murtunut, mutta hän on selvinnyt niistä. Ja vieläpä YKSIN! Hänellä on hyvä itsetunto, eikä hän piittaa muiden mielipiteistä. Kuitenkin hän osaa katsoa itseään rehellisesti ja on tehnyt aktiivisesti töitä itsensä kanssa. Sosiaalisuus ei ole hänellekään helppoa, mutta harjoittelu on kannattanut ja nykyään hänellä on hyvä ystäväpiiri. Olen ylpeä veikastani! 


Kun siippa lopulta tuli sunnuntaina kotiin, huomasin, että olin verhonnut itseni piittaamattomuuden viittaan. Minun oli vaikea olla hänen lähellään. Pakotin itseni vastaamaan ainakin jonkun verran hänen hellyydenosoituksiinsa. Lopulta jouduin sanomaan, etten halunnut harrastaa seksiä. Minusta on aina yhtä ällistyttävää, miten tyynesti hän hyväksyy torjumiseni. Minulle torjuminen ei ole koskaan helppoa sillä itse koen sen erittäin loukkaavana.

Myöhemmin illalla tajusin, että puolustukseni oli sortunut. Nauroin mieheni jutuille ja huomasin maailman olevan pikkuisen valoisampi paikka. Ymmärsin, että olin rakentanut mieleeni suojuksen, jotten ahdistuisi miehen poissaolosta ja yksinolemisesta. Koko viikonlopun pyrin olemaan ajattelematta miestä. En halunnut puhua puhelimessa enkä tekstailla siippani kanssa. Puhelimessa olin tyly. Mies tietysti ajatteli ansainneensa tämän :( Enkä ole vielä sanonut, että tietenkin hänellä oli oikeus viettää aikaa ystäviensä kanssa.

Lopuksi tämän päivän parhaat:
Karamellin pidättelemätön ilo hänen päästessään lenkillä vapaaksi. <3
Karamellin pyöriminen sohvalla.

Eilisessäkin oli hyviä hetkiä:

-Löysin farkut jotka mahtuivat!! (olin kiertänyt jo kaikki Jumbon farkkuliikkeet, joiden farkut eivät millään istuneet minulle, kunnes menin Lindexiin ja löysin ihanan rennot lököfarkut!)



-Tullessani tuhlausreissulta kotiin, huomasin kodin olevan SIISTI! Mies oli siivonnut!! :D