Yksin kotona!!!

Hetken aikaa näytti jo siltä, että minä ja koira pääsisimme mukaan mökkireissulle. Sitten kävi ilmi, että mieheni kaverin avovaimo (joka puolestaan on aina ollut näillä mökkireissuilla mukana) oli jo sopinut muuta ohjelmaa, eikä näin ollen minulla olisi mökillä seuraa. Ei mitään ulkoista syytä osallistua poikien tuulastusreissulle.

Siitä lähtien kun sain tämän tietää (eilisiltana) olen ollut hyvin ahdistunut. En haluaisi lähteä soittelemaan ihmisille, että voisivatko he viettää aikaa kanssani. Ystävät joihin olen ollut yhteydessä, eivät ehdi juuri tänä viikonloppuna nähdä. Ilmeisesti muutkin ihmiset ovat ikääntyneet ja nauttivat kotona olemisesta ja parisuhteestaan. 

Tänään minun on ollut vaikea saada itseäni liikkeelle. Ahdistaa ja masentaa. Vain koira pystyi pakottamaan minut ulkoilmaan ja nousemaan sängystä. On ollut todella vaikeaa yrittää ajatella, miten kivaa olisi viettää aikaa ihmisten kanssa, joita ei ole aikoihin nähnyt. Väsyttää vaan. Olen käynyt mielessäni läpi senkin vaihtoehdon, että söisin kolmiolääkkeitä (jotka on määrätty ahdistukseen) koko viikonlopun ajan. Harmi vain, että se tarkoittaisi sitä, että olisin täysin toimintakyvytön.

No mutta, lopulta sain viestitettyä veljelleni, lähtisikö hän kanssani elokuviin. Valmistauduin negatiiviseen vastaukseen. Lopulta kännykkä piippasi. Pessimistisin ajatuksin valmistauduin viestin lukemiseen. Ja yllätyin positiivisesti! Tänään siis leffatreffit veikan kanssa! Jee!! Ja huomennahan me voidaan repästä ja mennä vetää kännit paikalliseen!! ;)

Ennen leffaa pitää valmistautua yksinäisiin hetkiin. Täytyy käydä kaupassa ostamassa kaappi täyteen hyvää syötävää. Samalla tiedostan yhden ongelmistani: syön ollessani ahdistunut. Tämäkään ei ole täysin toimiva keino, sillä sitten kun on masu pullollaan ja etova olo eikä pysty enää syömään, huomaa jälleen olevansa ihan yksin. Koirakin on mennyt toiselle puolelle asuntoa nukkumaan. Silloin pitäisi käyttää niitä terapiassa opittuja keinoja, joilla paha olo väistyy. Ne keinot on vaan unohtunu...


Jotta tämä viesti ei päättyisi synkistelyyn, muistutan vielä itselleni, mitä ihania asioita olen tällä viikolla bongannut:
-koiran ilo vapaana ollessaan sammalpeitteisessä metsässä 
-koiran koulutus on tehonnut: koira on lenkeillä paremmin hallittavissa
-tein hienon illallisen miehen tullessa kotiin: puoliso oli todella otettu
-illallisen jälkeinen hetki miehen kainalossa sohvalla. Jamie Cullum soi taustalla.
-blogillani on lukija!
-ensimmäinen kommentti kirjoitukseeni!

Parasta päivässä (jos ei oteta lukuun leffatreffejä):
Kirpparilta löydetyt verhot, joissa punaiset pallokuviot!

Tää on ihan kuin meidän Karamelli-koira: 

http://www.tassutellen.fi/images/sarjikset/sarjis40.jpg