Monasti tuntuu, että joulu on vuoden stressaavin tapahtuma. Joulustressi alkaa jo marraskuussa. Ostetaan! Lahjat (puolisolle, lapsille, lemmikeille, vanhemmille, sisaruksille, isovanhemmille, muille lähemmille sukulaisille, ystäville ja vieläpä kollegoille!), ruoat, glögit, tonttuhatut, pukintarpeet/pukki, paketointitarvikkeet, kortit, postimerkit, kinkku, kuusi, kuusen koristeet, jouluvalot, joulukalenterit, kynttilät. Koristellaan! Ikkunat, seinät, pihapuut (=koko saatanat koti), joulukortit, lahjat, ruoat, itsemme, ja vieläpä työpaikka. Ja muistetaanhan siivota!
Onko joulun sanoma "kulutusjuhla"? Minä olen saanut tarpeekseni teennäisestä ja hösötystä aiheuttavasta joulusta. Tänä vuonna EI pohdita kumman vanhemmille mennään. Nyt ollaan kolmistaan uudessa kodissa ja rauhoitutaan. Syödään pizzaa. Juodaan viiniä. Katsellaan pimeää taivasta. Rapsutellaan Karamelliä.
Odotukseni ovat aika kovat. Haluaisin rentoutua ja syödä hyvää ruokaa hyvällä omatunnolla. Tämän rentoutumisen saavuttamisen olen suunnitellut päässäni jo niin tarkasti, että varmaan ahdistun, jos asiat eivät mene suunnitellusti. No, ainakaan ei tarvitse ahdistua jonkun muun kodissa. Voin olla rauhassa oma väsynyt itseni.
Ihanaa, ettei ole tarvinnut olla tänä jouluna töissä! Päiväkodissa minua alkaa ahdistaa koristeiden, joululaulujen, joulujuhlien, joulukalentereiden yms. määrä. JOULUJOULUJOULU! Ja hirvee stressi siitä miten kaiken ehtii tekee ja vielä aikataulussa. Ou jee. Unohdetaan koko rauhoittuminen ja puristetaan itsestämme viimeisetkin mehut ennen joululomaa.
Kävin eilen työpaikalla, kun siellä ei ollut muita. Vein pomon lokerikkoon lääkärintodistuksen ja yritin löytää kirjastosta lainaamiani kirjoja. Samalla katselin mitä ryhmässä on tapahtunut sairaslomani aikana. Ja olihan siellä taphatunut. Paljon enemmän kuin silloin kun minä olin siellä. Arvatkaa tuliko hyödytön olo! Alkoi ahdistaa ihan mielettömästi. Päässä pyöri, etten mä voi enää mennä takasin sinne. Mä oon niin huono lto, etten kehtaa enää mennä. Vähänkö niiden tuottamisen taso laskee jos mä meen sinne takas. Mä ahdistuin jo nähdessäni kaikki ne tuotokset. Entä sitten kun mä olisin vastuussa niiden tuottamisesta?
Kotona tuli itku ja hengittäminen tuntu raskaalta. Onneksi sain rauhoitettua itseni eikä tilanne kehittynyt paniikkikohtaukseksi. Emmä voi mennä sinne enää.
Lopuksi positiivisempia aiheita:
Tänään meillä kävi eno ja kummitäti sekä heidän koiransa ja äidin sisko koiriensa kanssa. Kaikki karvaturrit on äitini siskon kasvattamia ja sukua keskenään. Tuli hyvä mieli, kun jutteli tätskien kanssa ja katseli ja rapsutteli koiria. Karamellikin oli ihan into piukeena, vaikka vanhemmat koirat eivät oikein jaksaneet hänen energiapurkaustaan.
